Juhlapyhien aikaan on aina tarkoitus rauhoittua, mutta käytäntö on sitten toinen asia. Lähdin käymään pikaisesti salilla ennen varsinaista juhannuksen viettoa ja autoon istahtaessani jouduin käynnistämään puhelimeni uudestaan, sillä se jumitti täysin. Odottaessani puhelimen käynnistymistä uudelleen tuli mieleen ajatus, että entäs jos en käynnistäisikään sitä uudestaan vaan olisin vuorokauden ilman puhelinta. Ajoituskin on täydellinen, sillä kaikki työjutut ovat seisahtuneet, enkä ole sopinut mitään suurempia suunnitelmia, muuta kuin rentoutumista ja mikä voisikaan tehostaa irtaantumista muusta maailmasta kuin jättämällä myös puhelin kokonaan pois?
Siitä se ajatus sitten lähti ja päätin viettää vuorokauden ilman puhelinta. Arkisin olen todella paljon puhelimen äärellä, sillä hoidan suurinta osaa työjutuistani puhelimen kautta ja välillä tuntuu, että tietynlainen läsnäolo puhelimen kautta ja jatkuvasti tavoitettavissa oleminen kuuluu hommaan.
Tämän vuoden aikana olen huomannut (ehkä eniten T:n myötä), että vietän todella paljon aikaa vuorokaudestani puhelimen äärellä ja puhelin kulkee mukanani lähes jokaisessa hetkessä vuorokauden aikana. Halusin tai en, jotenkinkin eksyin jatkuvasti puhelimen ääreen ja siitä tavasta olen tietoisesti yrittänyt hankkiutua eroon. Tavoitteena on pitää puhelimen käyttö ”hallinnassa”.
Yhtenä ääriesimerkkinä voidaan pitää sitä, että pieni imurointitauko onkin venynyt todella pitkäksi, kun eksyin selaamaan Instagramia tai yleisesti somea tai päivitän Snapchattia esim. kesken iltalenkin.
Yksi parhaimmista appeista, jonka olen ladannut tämän vuoden aikana puhelimeeni on Forest app, jonka ideana on kasvattaa virtuaalimetsää. Asetat appiin ajan, jonka aikana et halua olla puhelimessa aina kahteen tuntiin saakka. Sinä aikana appi kasvattaa puuta, joka kuolee, mikäli käytät puhelinta sinä aikana, kun puun kasvu on menossa. Todella yksinkertainen, mutta koukuttava appi. Innostuin kasvattamaan välillä aika näyttäviäkin metsiä, kun luin pääsykokeisiin, jolloin keskittyminen pääsykoemateriaaleihin pysyi paremmin kasassa, kun en ollut vastaamassa aina vähän väliä viesteihin tai selaamassa somea.
Yksi suuri ero, minkä huomasin arjessa oli, kun pääsin hivenen irtaantumaan jatkuvasta puhelimen selaamisesta oli, että aikaa jäi paljon enemmän muihin asioihin ja perusasiat, kuten valmistautuminen päivään ja syöminen nopeutui, kun se luuri ei ollut toisessa kädessä samalla, kun suorittaa arjen askareita. Pari ensimmäistä tuntia tuntui kriittiseltä, sillä meinasin hakeutua jatkuvasti puhelimen ääreen. Totesin, että ehdin myöhemminkin vastata kavereiden viesteihin.
Jos jotain hyvää nykyajan teknologiassa on niin ainakin se, että nykyteknologia mahdollistaa pitämään päivittäin yhteyttä lähimpiin ystäviini joiden kanssa emme ehdi näkemään kovin usein, mutta olemme silti yhteyksissä päivittäin. Muutaman tunnin jälkeen tuli ihanan vapautunut olo. Tuntuu, että saa vain ”olla” ilman kummempia velvollisuuksia. Kuuntelen sateen ropinaa ja nautin. Välillä kaukaisuudessa kajahtelee ukkosen jyrinä. Olen ehkä siitä outo persoona, että nautin ukkoskeleistä ja kaatosateista, jos silloin saa vaan olla sisällä peiton alla.
Pohdin samalla, että miten entisajan ihmiset sopivat tapaamiset yms. muut jutut, kun ei ollut matkapuhelimia? Yleensä, kun näen ystäviäni viestittelemme tiuhaan Whatsappissa ennen tapaamisaikaa ja yritämme etsiä lokaation, johon kaikki osuisimme samaan aikaan samaan paikkaan. Onneksi seuraavana päivänä ei ole kiire herätä mihinkään, jolloin puhelinta ei tarvitse herätystä varten. Iltatoimet ja nukahtaminen sujui nopeammin, kun ei ollut sitä perinteistä ”selaan nopeasti puhelinta ennen nukkumaanmenoa”. Sama juttu aamulla, ylös nouseminen ja aamutoimet sujuivat nopeammin, ensimmäinen asia, mitä herätessä teen ei ole puhelimen ottaminen käteen. Suosittelen kaikkia testaamaan pientä puhelin detox kuuria. Olette paljon enemmän läsnä arjessa.
Ei kommentteja